Juha Pärnänen, Lahden eläinlääkäriasema
Aluksi kannattaa kääntää ajatus kohti yleisiä periytyvyysperiaatteita. Rotukoirien jalostus on ollut ja on myös tulevaisuudessa oleva määrätietoista pyrkimystä rodun ihannekoiraan , joko ulkonäöllisesti tai käyttöominaisuuksiltaan. Jalostuksessa kiinnitetään huomio vain tiettyihin yksilön ominaisuuksiin ja muu jää taka-alalle. Useissa roduissa jalostusmateriaali on hyvin kapea, siis koirat ovat sukulaisia keskenään ja niiden geeniperimä on hyvin samanlainen. Kaikissa eläimissä ja myös meissä ihmisissä on sairautta aiheuttavia geenejä. Jos yksilössä on vain yksi sairausgeeni ja se on sairauden kantaja, ei tule mitään oireita paitsi sukupuoleen sidotuissa sairauksissa. Mutta tilanne pahenee, jos sekä narttu että uros ovat kantajia, tällöin jälkeläisistä osa saa molemmilta vanhemmiltaan sairausgeenin ja silloin ne saavat ko. sairauden. Siis terveet vanhemmat ja sairaita pentuja , näinhän ei toivota tapahtuvan.
Samat periytyvyyssäännöt pätevät myös silmäsairauksissa. Monien rotujen perintötekijöihin on päässyt pesiytymään erilaisia silmäsairauksia aiheuttavia geenejä. Osa näistä sairauksista voidaan todeta jo pennuilla (colliella ja shelteillä CEA ja RD muilla), mutta valitettavasti osa puhkeaa esiin vasta aikuisiällä, joskus jopa 7-9 vuotiaana. Koiraa on voitu käyttää runsaasti siitoksessa ja sitten se sairastuu perinnölliseen silmäsairauteen kuten PRA . Sen kaikki jälkeläiset ovat ainakin kantajia ja osa sairaita, jos toiselta puolen on tullut sama sairasgeeni. Jälkeläisiä on myös voitu jo käyttää siitoksessa ja sairausgeeni on siirtynyt jo seuraavaan sukupolveen, siis lapsenlapsiin. Näin salakavalasti perinnölliset sairaudet pääsevät leviämään rodun sisällä. Olisikin tärkeää tutkia siitoskoirat myös siitosuran jälkeen 7-9 ikävuoteen saakka 1-2 vuoden välein. Näinhän monet vastuuntuntoiset kasvattajat tekevätkin.
Silmätarkastuksessa pyritään toteamaan kaikki epänormaalit rakenteet silmistä. Silmätarkastaja tutkii koiran luomet, sarveiskalvon, värikalvon l. iriksen, linssin , lasiaisen ja lopulta verkkokalvon. Eri roduilta etsitään eri sairauksia mutta aina tutkitaan koko silmä, ja kirjataan ylös muutokset myös harmittomat. Näin myöhemmissä tarkastuksissa voidaan seurata muutosten kehitystä. Normaalisti silmätarkastus suoritetaan epäsuoralla valolähteellä ja linssillä . Rakolampulla , joka on biomikroskoopin muunnos, voidaan tutkia silmän etuosien rakenne erittäin tarkasti linssin takakapseliin asti. Silmänpainemittaria ja ns. gonioskooppia tarvitaan viherkaihi tutkimuksissa.
Silmätarkastuksen tarkoitus on poistaa sairaat yksilöt jalostuksesta ja estää sairauksien leviäminen. Koska PRA ja HC kehittyvät useimmin vasta aikuisille koirille, jalostuskoirat on tutkittava 1-2 vuoden välein rodun sairaustilanteesta riippuen. Näin pyritään minimoimaan sairaiden yksilöiden siitoksenkäyttö. Suomessa colliet ja sheltit tutkitaan jo pentuina ja yli 6 kk:n iässä tehty uusi tarkistus on lopullinen lausunto CEA:sta . PRA:sta tai HC:stä ei anneta lopullisia lausuntoja.
Hiukan itse sairauksistakin, tässä yleisimmät.
PRA l. verkkokalvon asteittainen surkastuma on kaikista ikävin ja hankalin perinnöllinen silmäsairaus. PRA periytyy resessiivisesti ja geeni, joka sairauden aiheuttaa on pystytty eristämään. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. Usein tällainen koira joudutaan lopettamaan käytösongelmien ja eläinsuojelullisin perustein. Sairauden kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain verkkokalvorappeuman edetessä, ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Sairailla koirilla voidaan silmän sähköisessä tutkimuksessa ERG:ssä havaita muutokset jo ennen verkkokalvomuutoksia.
RD l. verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä, lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin suuriin muutoksiin. Nämä muutokset Voidaan todeta jo pennuilla. Paikalliset poimut verkkokalvon poimut ovat vaarattomia, ja koirat, joilla on vain joitakin poimuja silmänpohjassa, saavat silmätarkastuksessa vain merkinnän poimuja ja niitä ei suljeta pois jalostuksesta.
CEA l. collieiden silmän kehityshäiriö on levinnyt hyvin laajalle osaa Suomen collie- ja shelttikantoja. Sairaudessa on kolme eri vaikeusastetta ja vain vakavin häiriö albaatio eli verkkokalvon irtoauma aiheuttaa sokeuden ko. silmään. CH ja coloboma eivät aiheuta koiralle mitään oireita, vaan sen näkökyky on normaalin rajoissa. Tämä onkin se syy, miksi sairaus on päässyt leviämään niin laajalle.
HC l. harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä. HC:ssä linssi läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan , muutoksia todetaan yleensä molemmissa linsseissä . Jos linssit samentuvat täysin , sokeutuu koira samalla. Eri roduilla häiriöt alkavat linssin eri osista. Valitettavasti myös harmaakaihi kehittyy useimmin aikuisiällä. HC hoitona sokeutuneille voidaan samentunut linssi poistaa ja myös keinolinssin asennus samalla on mahdollista. Onneksi suurin osa HC-muutoksista on lieviä ja koira voi elää normaalia elämää. Jalostukseen HC koiria ei voi käyttää.
PHTVL / PHPV on kirjainhirviö, joka tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita pienistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Sitä todetaan yleisimmin dobermanneilla ja staffeilla. Sairaudesta annetaan lopullinen lausunto aikuiselle koiralle.
PPM on iriksen l. värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin , sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset yleensä ovat lieviä, eivätkä aiheuta yleensä oireita.
ENTROPIUM / EKTROPIUM ovat luomen rakenneongelmia, joissa liian löysät luomet joko kiertyvät sisään tai roikkuvat.
DISTICHIASIS l. ylimääräiset luomikarvat ovat perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunaan kasvaa karvoja. Nämä karvat hankaavat sarveiskalvoa ja voivat aiheuttaa silmävuotoa , silmän siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Joillakin roduilla karvat ovat niin pehmeitä, etteivät aiheuta koiralle oireita. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan yleensä polttohoidolla.
Silmätarkastuskaavakkeeseen merkitään kaikki löydökset silmästä myös vaarattomat, jotta muutosten kehitystä voidaan seurata. Kaikki kaavakkeisiin piirretyt muutokset eivät ole perinnöllisiä sairauksia. Tämä tulisi kaikkien kaavakkeita lukevien huomioida. Kaavakkeessa on sarake: Osoittaa sairautta. Vain tähän kohtaan merkityt sairaudet tulee kirjata koiran jalostukseen vaikuttaviksi muutoksiksi. Linssissä todetaan usein pieniä muutoksia esimerkiksi ns. suturalinjat takakapselissa ja nukleuksen l. silmän keskiosan minimaaliset samentumat jne.. Nämä eivät ole perinnöllisiä sairauksia, jotka vaikuttaisivat koiran jalostuskäyttöön.
Virallisia silmätarkastuksia tekevät silmäsairauksiin perehtyneet Suomen Kennelliiton valtuuttamat eläinlääkärit, joita tällä hetkellä on parisen kymmentä ympäri maata. Viralliset silmätarkastus tulokset ovat voimassa 10-24 kuukautta rodusta riippuen, pois lukien lopulliset lausunnot.
©Artikkelin lainaaminen on luvallista, kun lähde ja tekijä mainitaan!
lauantai 1. joulukuuta 2007
KÄÄPIÖPINSERIN YLEISVAIKUTELMA
KÄYTTÖTARKOITUS: Koti- ja seurakoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuosisadan vaihteessa; 1925 rotukirjassa on jopa 1300 rekisteröintiä. Useista värimuunnoksista jalostettiin koira, joka oli pinserin tavoin väriltään musta vaaleammin värimerkein tai yksivärinen punaisesta
ruskehtavaan.
YLEISVAIKUTELMA: Kääpiöpinseri on pinserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä. Sen tyylikäs, neliömäinen rakenne on lyhyen ja sileän karvapeitteen ansiosta hyvin nähtävissä.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden ja korkeuden suhteen tulee antaa rakenteesta mahdollisimman neliömäinen vaikutelma. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät kääpiöpinseristä miellyttävän koti- ja seurakoiran.
PÄÄ
KALLO-OSA: Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen, poimuton ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa.
OTSAPENGER: Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva.
KIRSU: Täyteläinen ja musta.
KUONO-OSA: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.
HUULET: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet.
SILMÄT: Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset.
KORVAT: Pystyt tai taittokorvat, ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.
KAULA: Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva, ei leuanaluspusseja eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton.
RUNKO
YLÄLINJA: Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.
SÄKÄ: Ylälinjan korkein kohta.
SELKÄ: Vahva, lyhyt ja tiivis.
LANNE: Vahva. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.
LANTIO: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.
RINTAKEHÄ: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.
HÄNTÄ: Luonnollinen.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.
LAVAT: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°.
OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.
KYYNÄRVARRET: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.
RANTEET: Vahvat ja vakaat.
VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.
REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.
POLVET: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.
SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.
KINTEREET: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
VÄLIJALAT: Pystysuorat.
KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat.
LIIKKEET: Kääpiöpinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel.
NAHKA: Kauttaaltaan tiivis.
KARVAPEITE
KARVA: Lyhyttä ja tiheää, sileää ja pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia.
VÄRI: Yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan. Musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivuilla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota.
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 25 - 30 cm.
PAINO: Urokset ja nartut 4 - 6 kg.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; raskas tai pyöreä kallo; otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono; tasapurenta; vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät; alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; pitkät käpälät; peitsaaminen; korkeat liikkeet; ohut karvapeite; sekakarvan (päistärkarvan) esiintyminen, selkäjuova, tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite; säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.
VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ilmava yleisvaikutelma; omenanmuotoinen pää; erisuuntaiset pään linjat; ulkokierteiset kyynärpäät; asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; sisäänpäin kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin
lähde: Suomen kennelliitto
LYHYT HISTORIAOSUUS: Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuosisadan vaihteessa; 1925 rotukirjassa on jopa 1300 rekisteröintiä. Useista värimuunnoksista jalostettiin koira, joka oli pinserin tavoin väriltään musta vaaleammin värimerkein tai yksivärinen punaisesta
ruskehtavaan.
YLEISVAIKUTELMA: Kääpiöpinseri on pinserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä. Sen tyylikäs, neliömäinen rakenne on lyhyen ja sileän karvapeitteen ansiosta hyvin nähtävissä.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden ja korkeuden suhteen tulee antaa rakenteesta mahdollisimman neliömäinen vaikutelma. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät kääpiöpinseristä miellyttävän koti- ja seurakoiran.
PÄÄ
KALLO-OSA: Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen, poimuton ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa.
OTSAPENGER: Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva.
KIRSU: Täyteläinen ja musta.
KUONO-OSA: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.
HUULET: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet.
SILMÄT: Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset.
KORVAT: Pystyt tai taittokorvat, ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.
KAULA: Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva, ei leuanaluspusseja eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton.
RUNKO
YLÄLINJA: Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.
SÄKÄ: Ylälinjan korkein kohta.
SELKÄ: Vahva, lyhyt ja tiivis.
LANNE: Vahva. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.
LANTIO: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.
RINTAKEHÄ: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.
HÄNTÄ: Luonnollinen.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.
LAVAT: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°.
OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.
KYYNÄRVARRET: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.
RANTEET: Vahvat ja vakaat.
VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.
REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.
POLVET: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.
SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.
KINTEREET: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
VÄLIJALAT: Pystysuorat.
KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat.
LIIKKEET: Kääpiöpinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel.
NAHKA: Kauttaaltaan tiivis.
KARVAPEITE
KARVA: Lyhyttä ja tiheää, sileää ja pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia.
VÄRI: Yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan. Musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivuilla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota.
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 25 - 30 cm.
PAINO: Urokset ja nartut 4 - 6 kg.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; raskas tai pyöreä kallo; otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono; tasapurenta; vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät; alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; pitkät käpälät; peitsaaminen; korkeat liikkeet; ohut karvapeite; sekakarvan (päistärkarvan) esiintyminen, selkäjuova, tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite; säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.
VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ilmava yleisvaikutelma; omenanmuotoinen pää; erisuuntaiset pään linjat; ulkokierteiset kyynärpäät; asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; sisäänpäin kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin
lähde: Suomen kennelliitto
POLVEN RAKENNE
Juha Pärnänen, Lahden Eläinlääkäriasema
Polvinivel yhdistää reisiluun ja sääriluun ja sen ulkopuolella olevan pohjeluun. Polvi on sarananivel, joka liikkuu vain eteen ja taaksepäin. Nivelen sivuilla on voimakkaat sivusiteet. Reisiluun alapäässä on kaksi nivelnastaa ja etupinnalla harjanteiden välillä ura, jossa polvilumpio liikkuu. Polvilumpio on nuljuluu, joka mahdollistaa säären ojentajalihasten jänteen kulun ja toiminnan yli liikkuvan polvinivelen. Polvilumpiosta jatkuu jänne sääriluun harjanteeseen.
Reisiluun ja sääriluun nivelpinnat eivät ole yhteen sopivat muodoiltaan. Niiden välissä ovat nivelkierukat eli meniskit. Ne ovat sääriluussa ja nivelkapseleissa kiinni ja ovat muodoltaan sopivat reisiluun nivelnastoille.
Polvien tukevuuden perustana ovat sivusiteet ja kaksi ristisidettä. Ristisiteet ovat nivelen keskellä reisiluun nivelnastojen ja -kierukoiden välissä. Etummainen ristiside on paksu kierrepunos, joka alkaa reisiluun ulomman nivelnastan takapinnalta ja kiinnittyy sääriluun etuosaan. Se estää varsinkin jalan ollessa ojennettu sääriluuta luisumasta eteenpäin. Takimmainen ristiside alkaa reisiluun etuosasta ja kiinnittyy sääriluun takaosaan. Se estää luiden ylimääräiset liikkeet varsinkin jalan ollessa koukistumassa.
Ongelmat polvessa
Kasvuhäiriöt:
Genu valgum eli vasikkapolvisuus - suurten rotujen ongelma
- reisiluun ja sääriluun kasvurajat polvinivelen ympärillä kasvavat epätasaisesti, sisäpuoli enemmän ja ulkopuoli vähemmän
- ruokintavirheet usein syynä, perinnöllinen herkkyys
- hoito; ruokinnan normalisointi ja pahimmissa leikkaushoito
Osteochonrosis dissecans art genu eli OD polvessa
- onneksi melko harvinainen
- perinnöllinen nivelpinnan alaisen luukudoksen kehityshäiriö - nivelrusto irtoaa, koska alla olevat luusolut tuhoutuvat
- polvessa OD on yleensä reisiluun ulommassa nivelnastassa
- leikkauksella poistetaan irtopala, mutta nivel muotopuoli loppu elämän ja yleensä koirat tarvitsevat lääkitystä ontumiseen
Niveltulehdukset:
Bakteerin aiheuttama artriitti eli niveltulehdus
- nuorilla kasvavilla koirilla melko yleinen
- suurten rotujen 3-4 kk vanhat pennut
- bakteerit pääsevät niveleeseen verenkierron kautta, kaiken ikäisillä mahdollinen haavan tai pureman seurauksena - hoitona antibiootit ja tarvittaessa nivelen huuhtelu
Artrosis eli steriili niveltulehdus polvessa
- yleinen kasvuhäiriöiden jälkisairautena
- yleinen heikkojen raaja-asentojen aiheuttaman nivelen ylirasituksen seurauksena, puuttuvat kulmaukset estävät jalkaa normaalisti joustamasta ja paine kohdistuu nivelpinnoille ja -siteisiin
- nivelen nivelnestemäärä lisääntyy ja nivelnesteen laatu heikkenee; "voiteluominaisuudet " huononevat
- liikaneste lisää nivelen epänormaalia liikkuvuutta ja elimistö yrittää korjata asian täyttämällä niveltä luupiikeillä eli osteofyyteillä, syntyy ns. nivelrikko
- nivelrustot haurastuvat tulehduksen seurauksena, kuluvat epätasaisiksi, tulehdus haurastuttaa ja rappeuttaa myös nivelsiteitä
- lopulta haurastunut etummainen ristiside repeää pienestä liukastumisesta ja nivelen liikkuvuus lisääntyy entisestään ja tulehdus pahenee
Ristisidevauriot eli ruptura lig. cruciata cran/caud.
- syynä tapaturma tai niveltulehdus
- terve etummainen ristiside voi revähtää pahassa liukastumisessa
- takimmainen ristiside yleensä repeää vain tapaturmaisesti, esim. koira törmää takajalan säärellä esteeseen tai jalka tippuu monttuun säärtä myöten kovassa vauhdissa
- etummaisen ristisiteen revähtämistä koiralla useimmiten edeltää niveltulehdus, joko iän mukanaan tuoma tai jo nuorena huonon jalka-asennon aiheuttama nivelrasitus, kulmausten puute aiheuttaa polvinivelessä epänormaalia liikettä, joka kohdistuu etummaiseen ristisiteeseen ja sisempään nivelkierukkaan
- kun etummainen ristiside katkeaa, nivel löystyy voimakkaasti ja usein reisiluu rupeaa painamaan nivelkierukoiden takaosaa. Tällöin sisempi nivelkierukka repeää ja menee ryppyyn ja aiheuttaa ontuman pahenemisen
- hoitona leikkaushoito, menetelmiä useita, tulokset hyviä, paranemisprosentti 70-90
Sivuside- tai suorasidevauriot:
- tapaturman seurauksena
- vaativat leikkaushoidon
Nivelkierukkavauriot eli ruptura menisci/med/lat
- useimmiten ristisidevaurion seuraus
- harvoin koirilla pelkkä nivelkierukkavamma, mutta mahdollinen ja varsinkin kulmausten puute edesauttaa vaurion syntyä
- hoitona leikkaus, jossa revenneet osat poistetaan
Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patella luksaatio mediaalis/lateraalis
Terveessä polvessa polvilumpio liikkuu reisiluun nivelpinnan urassa vain ylös-alas-liikettä. Se nuljuluu johon yläpuolelta kiinnittyy säären ojentajalihaskimppuun ja lumpion alaosasta lähtee paksu suoraside sääriluun etuharjanteeseen. Luksaatiossa lumpio liukuu epänormaaliin asentoon, joko reisiluun sivun sisä- tai ulkopuolelle.
Sijoiltaanmenon laajuus tutkitaan polvitarkastuksessa. Se on jaettu neljään eri asteeseen:
1. aste: Lumpio nousee pois urasta harjanteen päälle.
2. aste: Lumpio luiskahtaa harjanteen yli sivuun.
3. aste: Lumpio on sivussa, mutta menee sormilla takaisin uraan, muttei kestä siellä.
4. aste: Lumpio on sivussa, eikä siirry uraan.
Luksaation syyt:
- virheelliset jalka-asennot
- rakennevirhe reisiluun alaosassa uran reunoilla oleva harjanne vajaakehittynyt
Patella luksaatio medialis eli sisäpuolinen sijoiltaanmeno
- yleinen kääpiöroduilla ja keskikokoisilla koirilla
- suomen pystykorvalla harjanteen vajaakehitys
- perinnöllinen virhe, useimmin 2.-4. asteisia ei siitokseen mielellään
- länkisäärisessä jalassa lihakset vetävät polvilumpion sivuun
- luksaatio voi syntyä tapaturmaisesti voimakkaassa polven kiertoliikkeessä.
HOITO: Leikkaushoito, jos koira ontuu. Useita eri leikkausmenetelmiä. Onnistumisprosentti hyvä, leikkaus kannattaa tehdä.
Patella luksaatio laterealis eli ulkopuolinen sijoiltaanmeno
- harvinaisempi, isoilla roduilla yleensä kasvuiässä, liittyen vasikkapolvisuuteen, reisilihakset vetävät lumpion ulkopuolelle sivuun
- lievissä tapauksissa odotetaan kasvun korjaavan tilanteen, pahimmat leikataan
Polvinivel yhdistää reisiluun ja sääriluun ja sen ulkopuolella olevan pohjeluun. Polvi on sarananivel, joka liikkuu vain eteen ja taaksepäin. Nivelen sivuilla on voimakkaat sivusiteet. Reisiluun alapäässä on kaksi nivelnastaa ja etupinnalla harjanteiden välillä ura, jossa polvilumpio liikkuu. Polvilumpio on nuljuluu, joka mahdollistaa säären ojentajalihasten jänteen kulun ja toiminnan yli liikkuvan polvinivelen. Polvilumpiosta jatkuu jänne sääriluun harjanteeseen.
Reisiluun ja sääriluun nivelpinnat eivät ole yhteen sopivat muodoiltaan. Niiden välissä ovat nivelkierukat eli meniskit. Ne ovat sääriluussa ja nivelkapseleissa kiinni ja ovat muodoltaan sopivat reisiluun nivelnastoille.
Polvien tukevuuden perustana ovat sivusiteet ja kaksi ristisidettä. Ristisiteet ovat nivelen keskellä reisiluun nivelnastojen ja -kierukoiden välissä. Etummainen ristiside on paksu kierrepunos, joka alkaa reisiluun ulomman nivelnastan takapinnalta ja kiinnittyy sääriluun etuosaan. Se estää varsinkin jalan ollessa ojennettu sääriluuta luisumasta eteenpäin. Takimmainen ristiside alkaa reisiluun etuosasta ja kiinnittyy sääriluun takaosaan. Se estää luiden ylimääräiset liikkeet varsinkin jalan ollessa koukistumassa.
Ongelmat polvessa
Kasvuhäiriöt:
Genu valgum eli vasikkapolvisuus - suurten rotujen ongelma
- reisiluun ja sääriluun kasvurajat polvinivelen ympärillä kasvavat epätasaisesti, sisäpuoli enemmän ja ulkopuoli vähemmän
- ruokintavirheet usein syynä, perinnöllinen herkkyys
- hoito; ruokinnan normalisointi ja pahimmissa leikkaushoito
Osteochonrosis dissecans art genu eli OD polvessa
- onneksi melko harvinainen
- perinnöllinen nivelpinnan alaisen luukudoksen kehityshäiriö - nivelrusto irtoaa, koska alla olevat luusolut tuhoutuvat
- polvessa OD on yleensä reisiluun ulommassa nivelnastassa
- leikkauksella poistetaan irtopala, mutta nivel muotopuoli loppu elämän ja yleensä koirat tarvitsevat lääkitystä ontumiseen
Niveltulehdukset:
Bakteerin aiheuttama artriitti eli niveltulehdus
- nuorilla kasvavilla koirilla melko yleinen
- suurten rotujen 3-4 kk vanhat pennut
- bakteerit pääsevät niveleeseen verenkierron kautta, kaiken ikäisillä mahdollinen haavan tai pureman seurauksena - hoitona antibiootit ja tarvittaessa nivelen huuhtelu
Artrosis eli steriili niveltulehdus polvessa
- yleinen kasvuhäiriöiden jälkisairautena
- yleinen heikkojen raaja-asentojen aiheuttaman nivelen ylirasituksen seurauksena, puuttuvat kulmaukset estävät jalkaa normaalisti joustamasta ja paine kohdistuu nivelpinnoille ja -siteisiin
- nivelen nivelnestemäärä lisääntyy ja nivelnesteen laatu heikkenee; "voiteluominaisuudet " huononevat
- liikaneste lisää nivelen epänormaalia liikkuvuutta ja elimistö yrittää korjata asian täyttämällä niveltä luupiikeillä eli osteofyyteillä, syntyy ns. nivelrikko
- nivelrustot haurastuvat tulehduksen seurauksena, kuluvat epätasaisiksi, tulehdus haurastuttaa ja rappeuttaa myös nivelsiteitä
- lopulta haurastunut etummainen ristiside repeää pienestä liukastumisesta ja nivelen liikkuvuus lisääntyy entisestään ja tulehdus pahenee
Ristisidevauriot eli ruptura lig. cruciata cran/caud.
- syynä tapaturma tai niveltulehdus
- terve etummainen ristiside voi revähtää pahassa liukastumisessa
- takimmainen ristiside yleensä repeää vain tapaturmaisesti, esim. koira törmää takajalan säärellä esteeseen tai jalka tippuu monttuun säärtä myöten kovassa vauhdissa
- etummaisen ristisiteen revähtämistä koiralla useimmiten edeltää niveltulehdus, joko iän mukanaan tuoma tai jo nuorena huonon jalka-asennon aiheuttama nivelrasitus, kulmausten puute aiheuttaa polvinivelessä epänormaalia liikettä, joka kohdistuu etummaiseen ristisiteeseen ja sisempään nivelkierukkaan
- kun etummainen ristiside katkeaa, nivel löystyy voimakkaasti ja usein reisiluu rupeaa painamaan nivelkierukoiden takaosaa. Tällöin sisempi nivelkierukka repeää ja menee ryppyyn ja aiheuttaa ontuman pahenemisen
- hoitona leikkaushoito, menetelmiä useita, tulokset hyviä, paranemisprosentti 70-90
Sivuside- tai suorasidevauriot:
- tapaturman seurauksena
- vaativat leikkaushoidon
Nivelkierukkavauriot eli ruptura menisci/med/lat
- useimmiten ristisidevaurion seuraus
- harvoin koirilla pelkkä nivelkierukkavamma, mutta mahdollinen ja varsinkin kulmausten puute edesauttaa vaurion syntyä
- hoitona leikkaus, jossa revenneet osat poistetaan
Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patella luksaatio mediaalis/lateraalis
Terveessä polvessa polvilumpio liikkuu reisiluun nivelpinnan urassa vain ylös-alas-liikettä. Se nuljuluu johon yläpuolelta kiinnittyy säären ojentajalihaskimppuun ja lumpion alaosasta lähtee paksu suoraside sääriluun etuharjanteeseen. Luksaatiossa lumpio liukuu epänormaaliin asentoon, joko reisiluun sivun sisä- tai ulkopuolelle.
Sijoiltaanmenon laajuus tutkitaan polvitarkastuksessa. Se on jaettu neljään eri asteeseen:
1. aste: Lumpio nousee pois urasta harjanteen päälle.
2. aste: Lumpio luiskahtaa harjanteen yli sivuun.
3. aste: Lumpio on sivussa, mutta menee sormilla takaisin uraan, muttei kestä siellä.
4. aste: Lumpio on sivussa, eikä siirry uraan.
Luksaation syyt:
- virheelliset jalka-asennot
- rakennevirhe reisiluun alaosassa uran reunoilla oleva harjanne vajaakehittynyt
Patella luksaatio medialis eli sisäpuolinen sijoiltaanmeno
- yleinen kääpiöroduilla ja keskikokoisilla koirilla
- suomen pystykorvalla harjanteen vajaakehitys
- perinnöllinen virhe, useimmin 2.-4. asteisia ei siitokseen mielellään
- länkisäärisessä jalassa lihakset vetävät polvilumpion sivuun
- luksaatio voi syntyä tapaturmaisesti voimakkaassa polven kiertoliikkeessä.
HOITO: Leikkaushoito, jos koira ontuu. Useita eri leikkausmenetelmiä. Onnistumisprosentti hyvä, leikkaus kannattaa tehdä.
Patella luksaatio laterealis eli ulkopuolinen sijoiltaanmeno
- harvinaisempi, isoilla roduilla yleensä kasvuiässä, liittyen vasikkapolvisuuteen, reisilihakset vetävät lumpion ulkopuolelle sivuun
- lievissä tapauksissa odotetaan kasvun korjaavan tilanteen, pahimmat leikataan
KOIRAN ROKOTUKSET JA LOISHÄÄDÖT
Esa Eskelinen, Malmin Eläinklinikka Apex
Useimmat taudit, joita vastaan koira rokotetaan, ovat virusten aiheuttamia. Viruksiin ei ole kehitetty tehoavaa lääkitystä. Antibiootit eivät niihin tehoa. Ainoa tehokas suojautumiskeino on rokottaa koira ennalta.Vain terve koira rokotetaan, koska sairas koira ei pysty tehokkaaseen vasta-ainetuotantoon ja sairaana rokotetuilla koirilla esiintyy enemmän rokotuksen haittavaikutuksia. Ennen rokotuksia on syytä huolehtia loishäätölääkityksen antamisesta. Myös tällä turvataan hyvä yleiskunto ja rokotusvasta-aineiden tuotanto.Koirilla voi esiintyä rokotuksen jälkeen arkuutta rokotuskohdassa, alakuloisuutta, väsymystä, silmäluomien lievää turvotusta, lievää ripulia jne. Joskus nämä sivuoireet ilmenevät pian rokotuksen jälkeen, toisinaan vasta muutaman päivän kuluttua. Jos eläin saa voimakkaita yleisoireita, ottakaa yhteys eläinlääkäriin. Rokotuskohtaan saattaa nousta pieni harmiton patti, joka häviää ajan kuluessa.
Ensimmäisen rokotuskerran jälkeen koira muodostaa vasta-aineita hitaasti: kestää noin 2-3 viikkoa ennen kuin rokotus on tehokkaimmillaan. Riittävä suoja saavutetaan vasta uusintarokotuksen jälkeen, jolloin vasta-aineiden määrä nousee nopeammin.Pennulla, joka rokotetaan ennen 3 kuukauden ikää, emältä saadut vasta-aineet häiritsevät oman rokotussuojan muodostumista. Sen vuoksi on tärkeää antaa rokotteet rokotusohjelman mukaan myös 3 kuukauden iän jälkeen. Ennen 3 kuukauden ikää annetuilla rokotteilla on kuitenkin merkitystä varhaisiän tartunnoilta suojaamisessa. Pentu on kaikkein suojattomin mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan noin 3 kuukauden ikäisenä.
Suomessa tulisi noudattaa yleiseurooppalaista rokotusohjelmaa, koska rajat ovat auki ilman karanteenia. Tällöin myös käytännössä taudinaiheuttajat ovat vähitellen samat Suomessa ja muualla maailmassa. Jos koiran kanssa matkustetaan ulkomaille, tulee kyseisen maan lähetystöstä tai edustustosta selvittää rokotusmääräykset ja terveystodistusten tarve. Eläinlääkäri ei näistä voi olla perillä, koska tietoa määräyksien muuttumisesta ei tule eläinlääkäreille.
Alussa rokotusohjelma on suhteellisen tiheä, mutta vuoden iässä annettujen tehosteiden jälkeen parvo- ja leptospiroosirokotus annetaan vuosittain, penikkatauti ja rabies-rokotus kahden vuoden välein. Ulkomaille tai ulkomailta matkustettaessa ja luolametsästyksessä käytettäville koirille rabiesrokotus annetaan vuoden välein. Kaikki koiran rokotukset kannattaa " synkronoida " eli ajoittaa yhdelle vuosittaiselle rokotuskäynnille vähitellen. Rokotuskäynnillä eläinlääkäri tekee myös terveystarkastuksen.Lähetämme asiakkaillemme rokotuskutsukortin rokotusten mennessä vanhaksi.
Useimmat taudit, joita vastaan koira rokotetaan, ovat virusten aiheuttamia. Viruksiin ei ole kehitetty tehoavaa lääkitystä. Antibiootit eivät niihin tehoa. Ainoa tehokas suojautumiskeino on rokottaa koira ennalta.Vain terve koira rokotetaan, koska sairas koira ei pysty tehokkaaseen vasta-ainetuotantoon ja sairaana rokotetuilla koirilla esiintyy enemmän rokotuksen haittavaikutuksia. Ennen rokotuksia on syytä huolehtia loishäätölääkityksen antamisesta. Myös tällä turvataan hyvä yleiskunto ja rokotusvasta-aineiden tuotanto.Koirilla voi esiintyä rokotuksen jälkeen arkuutta rokotuskohdassa, alakuloisuutta, väsymystä, silmäluomien lievää turvotusta, lievää ripulia jne. Joskus nämä sivuoireet ilmenevät pian rokotuksen jälkeen, toisinaan vasta muutaman päivän kuluttua. Jos eläin saa voimakkaita yleisoireita, ottakaa yhteys eläinlääkäriin. Rokotuskohtaan saattaa nousta pieni harmiton patti, joka häviää ajan kuluessa.
Ensimmäisen rokotuskerran jälkeen koira muodostaa vasta-aineita hitaasti: kestää noin 2-3 viikkoa ennen kuin rokotus on tehokkaimmillaan. Riittävä suoja saavutetaan vasta uusintarokotuksen jälkeen, jolloin vasta-aineiden määrä nousee nopeammin.Pennulla, joka rokotetaan ennen 3 kuukauden ikää, emältä saadut vasta-aineet häiritsevät oman rokotussuojan muodostumista. Sen vuoksi on tärkeää antaa rokotteet rokotusohjelman mukaan myös 3 kuukauden iän jälkeen. Ennen 3 kuukauden ikää annetuilla rokotteilla on kuitenkin merkitystä varhaisiän tartunnoilta suojaamisessa. Pentu on kaikkein suojattomin mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan noin 3 kuukauden ikäisenä.
Suomessa tulisi noudattaa yleiseurooppalaista rokotusohjelmaa, koska rajat ovat auki ilman karanteenia. Tällöin myös käytännössä taudinaiheuttajat ovat vähitellen samat Suomessa ja muualla maailmassa. Jos koiran kanssa matkustetaan ulkomaille, tulee kyseisen maan lähetystöstä tai edustustosta selvittää rokotusmääräykset ja terveystodistusten tarve. Eläinlääkäri ei näistä voi olla perillä, koska tietoa määräyksien muuttumisesta ei tule eläinlääkäreille.
Alussa rokotusohjelma on suhteellisen tiheä, mutta vuoden iässä annettujen tehosteiden jälkeen parvo- ja leptospiroosirokotus annetaan vuosittain, penikkatauti ja rabies-rokotus kahden vuoden välein. Ulkomaille tai ulkomailta matkustettaessa ja luolametsästyksessä käytettäville koirille rabiesrokotus annetaan vuoden välein. Kaikki koiran rokotukset kannattaa " synkronoida " eli ajoittaa yhdelle vuosittaiselle rokotuskäynnille vähitellen. Rokotuskäynnillä eläinlääkäri tekee myös terveystarkastuksen.Lähetämme asiakkaillemme rokotuskutsukortin rokotusten mennessä vanhaksi.
Koiran täydellinen rokotusohjelma on seuraava
- (2 kk)
- 3 kk
- 4 kk
- 1v
- sen jälkeen penikkatauti ja tarttuva maksatulehdus 2 v välein
- parvoripuli 1 v välein
- kennelyskä 1 v välein
- leptospiroosi *)1 v välein
- rabies l. raivotauti 2 v välein
*) Leptospiroosi: bakteerin aiheuttama munuaistulehdus. Runsaasti etenkin Venäjällä ja Virossa.
LOISHÄÄDÖT
Sisäloisia tavataan pennuilla ja nuorilla koirilla eniten. Yleisin sisäloisista on suolinkainen. Se kuuluu pyörömatojen ryhmään, jonka muita jäseniä ovat mm. hakamato ja piiskamato. Pyörömadot ovat nimensä mukaisesti poikkileikkaukseltaan pyöreitä, "lankamaisia" tai "spagettimaisia" matoja. Suolinkaistartunnan pentu saa jo tiineyden aikana emästään istukan kautta. Suolinkainen on nk. kiertävä loinen. Sen toukat vaeltavat suolistossa verenkierron välityksellä maksaan ja keuhkoihin. Koiran yskiessä toukat nousevat keuhkoista nieluun ja niellessä palaavat mahalaukun kautta suolistoon. Loisten munat voi nähdä vain mikroskoopilla ja vaikka eläin saattaa näyttää oireettomalta, sillä voi olla matoja. Yleensäkin loistartunnasta johtuvat oireet ovat epämääräisiä: ruokahaluttomuutta, oksentelua, yskää, turkin kiillottomuutta ja karvanlähtöä.Koirilla tavataan myös heisimatoja. Heisimadot ovat muodoltaan nauhamaisia kuin kanttinauha. Heisimadot ovat jaokkeisia. Heisimadon takaosasta irtoaa munia sisältäviä jaokkeita. Jaokkeet ovat kurkunsiemenen näköisiä ja pystyvät liikkumaan hieman.Tuontikoirien mukana Suomeen on tullut myös piiska- ja hakamatoja sekä suolistoalkueläimistä mm. Giardiaa. Suolistoperäisen oireilun yhteydessä eläinlääkäri voi tutkia parasiittien esiintymisen ulosteessa ja määrätä käytettävän lääkityksen.Loisten häätämiseksi tulee aikuiselle antaa matolääkitys noin 2 kertaa vuodessa, pennuille annetaan matolääkitys noin kerran kuussa aina puolivuotiaaksi saakkaRutiinikäyttöön suositeltavia valmisteita koirille ovat mm. Axilur, Drontal comp, Flubenol ja Lopatol, jotka tehoavat useimpiin pyörömatoihin sekä osaan heisimadoista. Pyörömatojen häätöön tarkoitettu valmiste on Canex. Heisimatoihin tehoava lääke on Droncit, jota leveän heisimadon eli lapamadon häätämiseen tarvitaan kahdeksankertainen annos normaaliannokseen verrattuna.Jos edellisestä matokuurista on kulunut yli puoli vuotta, uusintakuuri on paikallaan noin 2 viikon kuluttua.Eläinlääkäri voi suorittaaa loishäädön myös lääkepistoksella. Lääkepistoksien sopivuus harkitaan koirakohtaisesti
©Artikkelin osittainen lainaaminen on sallittua, kun kirjoittajan nimi: Esa Eskelinen, kirjoitusvuosi: 10/6/2000 ja työpaikka: Malmin Eläinklinikka Apex mainitaan
ROKOTUKSET
Penikkatauti
Aiheuttaja Virus
tartuntatiet Hengitysteiden pisaratartunta, sairaan koiran ulosteiden välityksellä
Oireet Kuume, oksentelu, ripuli, silmä- ja sierainvuoto, yskä, ruokahaluttomuus, väsymys, myöhemmin hermo-oireet eli lihasten nykiminen ja kouristelu, tasapainohäiriöt, lihasjäykkyys, tärinä, halvaantuminen, pakkoliikkeet
Ennaltaehkäisy Rokotukset 12 viikon ja 16 viikon ikäisenä sekä 1 vuoden iässä, tehosteet jatkossa (1) – 2 vuoden välein
Tarttuva maksatulehdus
Aiheuttaja Virus
Tartuntatiet Sairaan koiran syljen, virtsan ja ulosteiden välityksellä
Oireet Aaltoileva kuume, ruokahaluttomuus, väsymys, oksentelu, ripuli, vatsan aristaminen, maksamuutokset näkyvät limakalvojen keltaisuutena
Ennaltaehkäisy Rokotukset 12 viikon ja 16 viikon ikäisenä sekä 1 vuoden iässä, tehosteet jatkossa (1) – 2 vuoden välein
Rabies ( Raivotauti )
Aiheuttaja Virus
Tartuntatiet Tavallisimmin sairaan eläimen syljen välityksellä puremahaavojen kautta
Oireet Käyttäytymishäiriöt, aggressiivisuus, halvaantumisoireet jolloin nieleminen vaikeutuu
Ennaltaehkäisy Rokotukset 16 viikon ja 1 vuoden iässä, jatkotehoste 2 vuoden välein, paitsi ulkomaille matkustavat ( kysy eläinlääkäriltä ) ja luolametsästyksessä käytettävät, joille tehoste vuoden välein
Mikäli rokottamaton koira joutuu raivotautisen eläimen puremaksi, koira määrätään lopetettavaksi. Rokotetulle koiralle annetaan välittömästi uusi raivotautirokote immuniteetin vahvistamiseksi
Parvo
Aiheuttaja Virus
Tartuntatiet Sairaan koiran ulosteiden välityksellä, myös esim. kengänpohjien mukana paikasta toiseen
Oireet Väsymys, ruokahaluttomuus, kuume, oksentelu, vetinen ja verinen ripuli
Ennaltaehkäisy Rokotukset 12 viikon ja 16 viikon ikäisenä sekä 1 vuoden iässä, tehosteet jatkossa (1) – 2 vuoden välein
Parainfluenssa ( kennelyskä )
Aiheuttaja Useat eri virukset ja bakteerit
Tartuntatiet Pisaratartunta hengitysteiden kautta
Oireet Yskä, nielurisojen tulehdus, sierainvuoto, keuhkoputken tulehdus, kuumeilu
Ennaltaehkäisy Epidemioiden aikana vältettävä koirien massatapaamisia sekä joitain taudinaiheuttajia vastaan perusimmunisointi 2 rokotusta 2 – 4 viikon välein, tehoste vuosittain
Leptospiroosi
Aiheuttaja Leptospiroosi-bakteeri
Tartuntatiet Sairastuneen eläimen virtsan välityksellä, bakteerit saattavat säilyä tartuntakykyisinä pitkiäkin aikoja maassa ja vedessä
Oireet Lievissä infektioissa haluttomuus, kuume, vakavimmissa maksa ja munuaisvaurioiden oireita eli oksentelu, keltaisuus, lisääntynyt juominen, verenpurkaumat
Ennaltaehkäisy Rokotus tarvittaessa eli mikäli koira matkustaa ulkomaille tai on tekemisissä tuontikoirien kanssa, perusimmunisointi kaksi rokotusta 2 – 4 viikon välein, tehoste vuosittain
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.JPG)
.JPG)
.JPG)